Elämä keskenmenon jälkeen

Keskeytyneen keskenmenon toteamisesta on kulunut nyt 11 päivää. Tuntuu, kuin siitä olisi jo ikuisuus. Aika matelee. Ajattelin purkaa vähän ajatuksiani ja tunteita kaikesta tapahtuneesta.

Minun keskenmenotarinani

Tänään oli se päivä, kun mulle piti tehdä lääkkeellinen tyhjennys. Keskeytynyt keskenmeno todettiin eilen ultrassa rv10+6 sikiön vastatessa rv7.

Raskausviikko 11: Kun äidinvaisto on oikeassa

Mulla on ollut jo jonkin aikaa olo, että kaikki ei ole vauvalla kunnossa. Tämä olotila ei ole perustunut mihinkään tiettyyn asiaan, se on vaan ollut sellainen kummallinen vaisto. Äidinvaisto?

Raskausviikko 11: Miten tässä oikein käy?

Mulla on ollut parisen viikkoa sellainen olo, että kaikki ei ole hyvin. Varsinaisesti tälle ololle ei ollut aluksi mitään syytä, mutta se vain kumpusi jostain. Sellainen samanlainen olo, kuin ennen plussatestiä: tällä kertaa olin ihan varma raskaudesta jo neljä päivää ennen plussatestiä. Nyt vaan olotila ei olekaan yhtä positiivinen, sillä musta vaan tuntuu, ettei asiat ole hyvin.

Raskausviikko 10: Kuuluuko sydänääniä, vatsassa kaikki hyvin?

Alkuraskaudet on aina olleet mulle jotenkin piinaavia. Se ettei tunne vielä liikkeitä, kaikki on niin haurasta, ekan kolmanneksen korkeampi keskenmenoriski ja vaan se yleinen epävarmuus siitä, että onko vauvalla kaikki hyvin.

MDD suolistotutkimus ja tulokset

Teetimme Eeville MDD:n suolistotutkimuksen. Halusimme teettää testin, jotta löytäisimme mahdolliset syyt sille, miksi meille ei ruuat tunnu sopivan. Eevi on nyt 1,5 vuotias, ja sopivia ruoka-aineita on vain kourallinen. Sillehän on oltava joku syy, vaan mikä?

Ensimmäinen neuvolakäynti - ja paperinen äitiyskortti!

Kävin tällä viikolla tämän raskauden ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Nyt, kun on kolmatta kertaa raskaana, suhtautuu neuvolakäynteihin hieman aiempaa rennommin.

Äiti, mun mahaan sattuu

Ehkä yksi haastavimmista asioista tässä allergia-arjessa on se, kun koko ajan pitää olla tuntosarvet koholla ja tarkkailla, että onko nyt oireet päällä vai ei. Kovin pieni lapsi ei osaa vielä kertoa huonosta olostaan tai kivuista puhumalla, vaan vanhemman täytyy päätellä se käytöksestä ja muusta oirehdinnasta.

Raskausviikko 7: Varhaisultra

Etovan olon takia eilen ei maistunut oikein mikään ruoka. Illalla iski himot päälle, ja oli pakko saada pitkästä aikaa karjalanpiirakoita munavoilla. Ne maistuikin sitten turhan hyvin ja niitä tuli vedettyä ähkyyn asti. Niin tyypillistä! Pinkeän mahan ja ällöttävän olon lisäksi vatsa täyttyi jännityksestä ja perhosista, kun mielessä alkoi pyöriä seuraavan päivän varhaisultra.

Ohje ruokapäiväkirjan pitämiseen puhelimella: Diaro-sovellus

Vuodenvaihteessa tulee täyteen kolme vuotta, kun olen lähes joka päivä täyttänyt ruoka- ja oirepäiväkirjaa. Jotta ruokapäiväkirjaa jaksaa täyttää, tulee systeemin olla mahdollisimman miellyttävä ja vaivaton. Tässä postauksessa kerron miten meillä homma toteutetaan.

Raskausviikko 6 - oireet ja fiilikset

Tänään mennään jossain kuudennen raskausviikon loppuvaiheilla omien arvioideni mukaan. Alkuraskaus on aina jotenkin niin jännittävää, mutta samalla vähän pelottavaakin aikaa.

Salaisuus ilmoille

Nyt ollaan jännän äärellä. Kerron teille salaisuuden. 

Päiväkodin valinta ja hoitotaipaleen alku moniallergisella lapsella

Aada on nyt käynyt parisen kuukautta päiväkodissa. Päiväkodin valinta ei ollut meille mikään itsestäänselvä juttu. Puntaroimme asioita moneltakin kantilta.

Monta hoitotahoa, monta hoitolinjaa - mikä on se oikea?

Meillä on lasten allergioiden osalta hoitosuhteet useaan eri hoitotahoon. On julkinen lastenpoli, yksityinen allergialääkäri, funktionaaliseen lääketieteeseen perehtynyt lääkäri, ravitsemusterapeutti, osteopaatti sekä luonnollisestikin myös neuvola. Kuulostaa aika armeijalta. Mutta kuka edellämainituista on oikeassa, kun esitetyt mielipiteet ja ohjeistukset eroavat monissakin asioissa toisistaan?

Yön pimeät tunnit

Mä olen aina rakastanut nukkumista. Uskon, että jokaisella on se oma henkilökohtainen määrä, jonka keho ja aivot tarvitsee yössä unta. Omalla kohdallani uskon sen olevan 9-10h yössä. Pienemmistä määristä olen tuntenut itseni väsyneeksi niin töissä kuin koulussa. Viimeiset kolme vuotta tuo unimäärä on kuitenkin jäänyt kaukaiseksi haaveeksi. Todella, todella kaukaiseksi.

Tyhjä hyllypaikka - allergiaperheen painajainen

Mä olen viime aikoina turhautunut suuresti kaupan tyhjiin hyllypaikkoihin. Okei, se on aina ollut ärsyttävää muuttaa suunnitelmiaan ruuanlaitosta. Joskus esimerkiksi olen haaveillut monta päivää vaikka uunilohesta, ja sitten kun olen ollut aikeissa sitä valmistaa, kaupan kalahylly on ammottanut tyhjyyttään - vitsi, että on ärsyttänyt. Se tunne ei kuitenkaan ole ollut mitään verrattuna siihen turhautuneeseen olotilaan, mitä tyhjä hyllypaikka nykyään mussa aiheuttaa nimenomaan allergiaperheen näkökulmasta. Mitä helvettiä sitten pitää tehdä, kun kaupasta ei saa ruokaa, joka sopii mun lapselle?

Nukuin yöllä surkeat päiväunet

Viime yö oli taas yksi niistä paskoista öistä, kun koin läpi koko negatiivisten tunteiden skaalan
Väsytti, vitutti, ärsytti, kiukutti, harmitti, säälitti, itketti, turhautti, koin kateutta ja katkeruutta.

Kun pää on yhtä sumua

Kaikilla meillä on varmasti niitä päiviä, kun pää on yhtä sumua. Ajatus ei kulje, eikä omassa toiminnassa ole oikein järkeä. Sitä haahuilee huoneesta toiseen, eikä muista miksi. Sitä muistaa asioita, mutta unohtaa ne samantien. Sitä luulee kuulevansa, mutta tajuaakin ettei ole vastannut lapselleen, vaikka tämä on jankannut kysymystään jo monta minuuttia. 

Syyskuu ja paluu arkeen

Voi vitsi mikä kesä. Niin upeat ilmat toukokuusta (tai jopa huhtikuusta) lähtien! En olisi kyllä vieläkään ollut valmis luopumaan kesästä, sillä mä oon vaan niin kesäihminen. Kaikki on kaunista ja vihreetä, ei tarvitse pukea uloslähteissä, flunssia liikkuu paljon vähemmän, ihmiset lomailee, on valosaa, energiaa on ihan eri tavalla. Ihan jo ajatus vaikka koivusta, jonka kirkkaan vihreät lehdet humisee kevyessä kesätuulessa - ah, mä pakahdun, niin kaunista ja ihanaa! Vaan kai se pitää nyt hyväksyä - nyt on syyskuu.

Molempien lasten kanssa allergialääkärillä

Kävimme tänään molempien lasten kanssa allergialääkärillä. Aikaa viime lääkärikäynnistä onkin jo pari kuukautta, ja nyt tulevan päiväkodin aloituksen takia meillä oli tarve päästä lääkärin juttusille. Aada tulee aloittamaan osa-aikaisen päiväkodin, mutta Eevi jatkaa mun kanssa kotihoidossa.

2,5 viikkoa Nalcromin kanssa

Aloitimme Nalcromin noin 2,5 viikkoa sitten. Alkuun suhtauduin tähän lääkkeeseen vähän pelokkaasti, enkä olisi halunnut joutua turvautumaan lääkkeisiin. Pikkuhiljaa kuitenkin ymmärsin, että Nalcrom saattaa olla se meidän ainoa vaihtoehto ja helpotus. Missä nyt sitten mennään?

Kolme vuotta allergioita - missä mennään?

Aadan synnyttyä sain nauttia todella helposta vauva-arjesta kolme kuukautta. Tottakai siihen mahtui pientä henkistä kriisiä, kun piti hetkessä kasvaa äidiksi ja olla vastuussa jostain niin kauniista ja arvokkaasta, mutta olosuhteiltaan meillä oli kaikki täydellisesti! Aada nukkui jo parin viikon ikäisestä jopa 9 tuntia putkeen heräämättä edes syömään. Hän oli tyytyväinen, eikä juuri itkeskellyt. Hän oli todella helppo vauva! Mun äiti monesti nauroikin, että "te pääsette ihan liian helpolla". Eipä tiennyt hän, eikä kukaan muukaan, että arkemme tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppoa.

Meille puhkesi allergiat.

Mun vauvani on pian jo kolme vuotta!

Siitä on pian kolme vuotta, kun sain esikoiseni syliini. Miten ihmeessä se on mahdollista? Muistan sen hetken vielä niin selvästi. Muistan miten pieni hento ihminen annettiin minun syliini, vastasyntyneenä, pitkän synnytyksen päätteeksi. Muistan miltä hän näytti hoitoalustan päällä vaipanvaihdossa, miten hän nukahti hentoisena syliini, miten vaikea häntä oli pukea, miten viaton ja pienen pieni hän oli. Ja siitä kaikesta on kolme vuotta, en voi ymmärtää! Juhlimme jo lauantaina, sunnuntaina, maanantaina, ja tänään..

Nukkekodin tuunausta

Löysin keväällä fb-kirppikseltä Lundbyn nukkekodin kalusteineen vain 30 eurolla. Aada on tykännyt mummalassa leikkiä nukkekodilla, joten päätettiin ostaa meillekin oma. Nukkekoti on odottanut nyt piilossa sitä hetkeä, että me ehdittäisiin vähän tuunaamaan sitä. Tarkoitus on antaa nukkekoti Aadalle kahden viikon päästä, kun hän täyttää jo 3v!

Voihan pakastin minkä teit!

Monet tavarat omassa arjessa muuttuu helposti itsestäänselviksi asioiksi. Niitä ei aina muista arvostaa ehkä niin paljon kuin pitäisi. Kunnes saa muistutuksen..

Hei hei, refluksi!

Nappasin alkuviikosta Eevin pinnasängystä kiilatyynyn pois. En tiennytkään miten paljon tunteita se voisi kirvoittaa! Voi että, millainen meidän alkutaival olikaan? 

Maksaverikokeiden tulokset

On ollut todella piinaavia päiviä odottaa meidän maksaverikokeiden tuloksia. Ensiksi piti odottaa, että pääsemme näytteenottoon. Sitten piti odottaa, että saamme näytteiden tulokset.

Maidottomat rieskarullat

Rieskarullat sopivat moniin juhliin ja illanistujaisiin. Meillä niitä oli tarjolla 1v synttäreillä kylmäsavulohi- ja kinkkuversiona.

Labroja, ravitsemusterapiaa ja osteopatiaa

Viimeiset viikot ovat olleet jotenkin raskaita. Saimme lisämurhetta labratuloksista, vähän tyhjiä ohjeita ravitsemusterapeutilta sekä kävimme osteopaatilla. Eevi oireilee edelleen, ja tuntuu kuin olisimme ihan umpikujassa.

1-veen ruokalista ja käynti allergialääkärillä

Kävimme edellispäivänä Eevin allergialääkärillä. Odotin käyntiä kuin kuuta nousevaa, sillä koin meidän olevan umpikujassa. Emme ole pitkään aikaan voineet kokeilla uusia ruokia, ja yömme on jo pitkään olleet yhtä vatsanvääntelyä ja valvomista. Viime aikoina Eevillä on ollut ruokavaliossaan 5-8 ruoka-ainetta.

Täyteläinen suklaamousse-mariannekakku (vegaaninen)

Kesä on juhlien aikaa, ja ajattelin jakaa teille herkullisen vegaanisen suklaamoussekakun ohjeen. Kakku on helppo ja nopea valmistaa.

Muumimaailmassa allergisen pikkulapsen kanssa

Monet allergisten lasten vanhemmat tietävät sen, miten haastavaa reissaaminen voi joskus olla. Kun ruokarajoitteita löytyy paljon, tulee niinkin olennainen asia kuin syöminen joskus pulmalliseksi. Ennen reissuja tarvitseekin tehdä selvitystyötä - mitä syömme ja missä, vai onko mitään meille sopivaa ruokaa tarjolla? Pitäisikö kenties ottaa eväät?

Etukäteen ruoka-asioiden selvittäminen saattaa työllistää paljonkin. Itse pidän kuitenkin siitä, että saan jo etukäteen selvitettyä kaikki syömiskuviot, eikä sitten reissun päällä tarvitse alkaa miettimään ja kyselemään asioista, ainakaan niin paljon. Lähtökohtaisestihan erilaisten reissujen pitäisi olla kivoja, nautinnollisia ja ehkä rentouttaviakin, joten kaikenlainen ruokastressi ja paikan päällä ilmenevät ruokailuongelmat saattavat vesittää koko ilon.

Tänään lähdimmekin moniallergisen vajaa 3vuotiaan kanssa Muumimaailmaan!

Mitä ihmiset eivät tiedä allergioista? Miksi allergioista on tärkeä puhua?

Jokin aika sitten bongasin paikallisen allergiaryhmän fb-sivuilta postauksen, jossa kysyttiin, olisiko joku halukas tulla puhumaan MLL:n perhekahviloihin allergioista, antamaan vertaistukea ja jakamaan vinkkejä. Pohdin pienen hetken asiaa, vaikkakin vastaus oli alusta asti selvä - KYLLÄ! Minä haluan tulla puhumaan allergioista.

Miksi? Palataan aikaan ennen kuin sain omia lapsia. Minä en tuntenut juurikaan allergisia, ja allergiamaailma oli minulle hyvin vieras. Ainoastaan yläasteajoilta muistan yhden kaverin, joka kertoi olevansa allerginen kiiville. Hänen suussaan alkoi kuulemma poltella ja kirvellä ihan kamalasti. Muistan miten tämä oli minulle silloin kummallinen ajatus, enkä juuri osannut samaistua hänen tuntemuksiinsa, sillä itselläni tai läheisilläni ei ole ikinä ollut mitään ruoka-aineallergioita.

Sitten sainkin kaksi moniallergista lasta.

Kolmas kerta toden sanoo - syntymäpäiväkakku

To do -listallani on jo tovin aikaa ollut täytekakun tekeminen. Päätinkin tuossa taannoin, että haluan tehdä kuopukseni syntymäpäiväjuhliin täytekakun. En ole koskaan aiemmin tehnyt moista, joten oli aika opetella ja harjoitella.

Tein kaksi koevedoskakkua. Ensimmäinen oli munaton levypohjakakku, joka meni ihan reisille. Toinen oli sitten vain maidoton kakku, joka meni vähän sinne päin. Syntymäpäiväkakku tulisi siis olemaan elämäni kolmas itsetehty täytekakku.

Elämäni toinen täytekakku ja lähestyvät synttärit

Ensimmäinen täytekakkukokeiluni ei ollut kovin menestys (lue postaus tästä). Itse leipominen meni metsään, ainekset loppuivat kesken ja hermotkin menivät. Lopputulos ei myöskään ollut hyvä.

En kuitenkaan antanut itseni lannistua. Haluan olla äiti, joka tekee itse lapselleen syntymäpäiväkakun. Haluan olla nainen, joka osaa leipoa täytekakun!

Ensimmäinen kokeiluni oli levykakkupohja uunipellin päällä. Nyt päätin kuitenkin tehdä pyöreän kakun, joten mun piti hankkia kakkuvuoka.

Elämäni ensimmäinen täytekakku

Olen monesti miettinyt, että mitä pitäisi ajatella, kun tällaisella naisihmisellä on ikää mittarissa jo 27 vuotta, eikä ole elämänsä aikana tehnyt yhtäkään täytekakkua. Eikö täytekakun tekeminen ole kuitenkin eräänlainen naiseuden osoitus? Kuitenkin monesti miettiessäni, että mitä haluaisin harrastaa, mistä haluaisin saada pientä lisätienestiä, tai mitä voisin tehdä jopa työkseni, olen päätynyt yhtenä vaihtoehtona täytekakkuihin. Olen törmännyt mitä kauneimpiin täytekakkuihin eri tilaisuuksissa ja internetissä, ja olen ajatellut, että olispa hienoa osata tehdä jotain noin kaunista!

On ehkä vähän huvittavaa ajatella tekevänsä elantonsa tai ylipäätään tienaavansa edes taskurahaa jostain sellaisesta, mitä ei ole ikinä kertaakaan tehnyt. Tai no, sitä kutsutaan varmaan haaveiluksi ja haaveilu kuuluu osaksi elämään, mutta silti optimistisuuteni omien taitojeni suhteen kakuntekijänä huvittaa.

Päätin kuitenkin nyt muuttaa oman elämäni leipomustilastoja, ja tein sen päätöksen, että minun kuopukseni 1v synttäreillä on tarjolla minun tekemää täytekakkua. Eikä mitä tahansa täytekakkua, vaan maidotonta ja munatonta täytekakkua, jotta myös minun allerginen esikoiseni saisi sitä syödä. Esikoiseni sietää jo hieman kananmunaa, joten kananmunattomuus ei olisi pakollinen juttu, mutta mä jotenkin haluaisin osoittaa muille, että ilman kananmunaakin voi leipoa. En ole kuitenkaan niin uhkarohkea, että olisin tuon aivan elämäni ensimmäisen kakun ajatellut onnistuvan niin hyvin, että valmistaisin sen suoraan synttärijuhliin tarjolle. Ei, vaan minun pitää ensin tehdä koevedoskakku!