Raskausviikko 11: Miten tässä oikein käy?

Mulla on ollut parisen viikkoa sellainen olo, että kaikki ei ole hyvin. Varsinaisesti tälle ololle ei ollut aluksi mitään syytä, mutta se vain kumpusi jostain. Sellainen samanlainen olo, kuin ennen plussatestiä: tällä kertaa olin ihan varma raskaudesta jo neljä päivää ennen plussatestiä. Nyt vaan olotila ei olekaan yhtä positiivinen, sillä musta vaan tuntuu, ettei asiat ole hyvin.


Tätä olotilaa ei tietenkään auta se, että tykkään googlettaa asioita. Ja keskustelupalstoilla monet ovat kirjoittaneet, että esimerkiksi heidän keskeytyneissä keskenmenoissa ei ollut mitään muuta oiretta, kuin se tunne, että kaikki ei ole hyvin.

Oma fiilis on jotenkin tosi synkkä.

Osallistuin tässäkin raskaudessa sikiöseulontoihin, kuten aiemmissakin. Sikiöseulontojen tarkoitus on seuloa ne raskaudet, joissa on kohonnut riski tiettyihin kromosomipoikkeavuuksiin. Sikiöseulonta koostuu äidin verinäytteestä ja ultraäänellä mitatusta sikiön niskaturvotuslukemasta.

Löysin verikokeiden tulokset omakannasta. Niistä ei yksinään voi päätellä mitään, mutta.. Koska tosiaan, harrastan googlettamista (pitäisi lopettaa!), löysin kuitenkin tietoja noista kyseisistä verikokeiden arvoista. Minulla nuo arvot olivat aika alhaiset. Löytämäni tiedon mukaan ne voivat viitata kromosomipoikkeavuuteen tai istukan toimintahäiriöön.

Huoleni kasvoi.

Eilen käytiin näyttämässä kuopuksen korvia yksityisellä korvalääkärillä, sillä hän heräsi edeltävänäkin yönä puolen tunnin välein itkemään. Korvat olivat kuitenkin onneksi terveet, joten heräily liittyy varmaankin meidän allergioihin tai vielä puhkeamattomiin toisiin poskihampaisiin.

Tuon lääkärikäynnin jälkeen mulla puhkesi migreenimäinen päänsärky. Jännitin varmaan tuota lääkäriä niin paljon, sillä antibiootti olisi ollut tosi paha juttu meidän allergiatilanteessa. Päänsärky väistyi, mutta illalla alkoi menkkamaiset alasärkyjomottelut. Ja taas, huoleni kasvoi.

Tänään aamulla ei enää jomotellut, ja olin suht rauhallisin mielin. Kuitenkin vessakäynnin yhteydessä totesin rusehtavaa vuotoa, eli siis vanhaa verta.

Ja boooom! Olen tällä hetkellä todella hermostunut ja huolissani.

Kuva: Pixabay / RyanMcGuire 

Olin jo perjantaina, eli ennen näitä jomotteluja ja vuotoja, yhteydessä neuvolaan näistä mun peloistani, ja sain aikaistettua ultra-aikaa. Se on ensi keskiviikkona. Kolme yötä. Kolme pitkää päivää edessä.

Miten paljon tätä lasta toivonkaan.

Tuleekohan tästä joulusta iloinen vai surullinen?