Yön pimeät tunnit

2 kommenttia
Mä olen aina rakastanut nukkumista. Uskon, että jokaisella on se oma henkilökohtainen määrä, jonka keho ja aivot tarvitsee yössä unta. Omalla kohdallani uskon sen olevan 9-10h yössä. Pienemmistä määristä olen tuntenut itseni väsyneeksi niin töissä kuin koulussa. Viimeiset kolme vuotta tuo unimäärä on kuitenkin jäänyt kaukaiseksi haaveeksi. Todella, todella kaukaiseksi.

Tyhjä hyllypaikka - allergiaperheen painajainen

Ei kommentteja
Mä olen viime aikoina turhautunut suuresti kaupan tyhjiin hyllypaikkoihin. Okei, se on aina ollut ärsyttävää muuttaa suunnitelmiaan ruuanlaitosta. Joskus esimerkiksi olen haaveillut monta päivää vaikka uunilohesta, ja sitten kun olen ollut aikeissa sitä valmistaa, kaupan kalahylly on ammottanut tyhjyyttään - vitsi, että on ärsyttänyt. Se tunne ei kuitenkaan ole ollut mitään verrattuna siihen turhautuneeseen olotilaan, mitä tyhjä hyllypaikka nykyään mussa aiheuttaa nimenomaan allergiaperheen näkökulmasta. Mitä helvettiä sitten pitää tehdä, kun kaupasta ei saa ruokaa, joka sopii mun lapselle?

Nukuin yöllä surkeat päiväunet

Ei kommentteja
Viime yö oli taas yksi niistä paskoista öistä, kun koin läpi koko negatiivisten tunteiden skaalan
Väsytti, vitutti, ärsytti, kiukutti, harmitti, säälitti, itketti, turhautti, koin kateutta ja katkeruutta.

Kun pää on yhtä sumua

Ei kommentteja
Kaikilla meillä on varmasti niitä päiviä, kun pää on yhtä sumua. Ajatus ei kulje, eikä omassa toiminnassa ole oikein järkeä. Sitä haahuilee huoneesta toiseen, eikä muista miksi. Sitä muistaa asioita, mutta unohtaa ne samantien. Sitä luulee kuulevansa, mutta tajuaakin ettei ole vastannut lapselleen, vaikka tämä on jankannut kysymystään jo monta minuuttia. 

Syyskuu ja paluu arkeen

Ei kommentteja
Voi vitsi mikä kesä. Niin upeat ilmat toukokuusta (tai jopa huhtikuusta) lähtien! En olisi kyllä vieläkään ollut valmis luopumaan kesästä, sillä mä oon vaan niin kesäihminen. Kaikki on kaunista ja vihreetä, ei tarvitse pukea uloslähteissä, flunssia liikkuu paljon vähemmän, ihmiset lomailee, on valosaa, energiaa on ihan eri tavalla. Ihan jo ajatus vaikka koivusta, jonka kirkkaan vihreät lehdet humisee kevyessä kesätuulessa - ah, mä pakahdun, niin kaunista ja ihanaa! Vaan kai se pitää nyt hyväksyä - nyt on syyskuu.