Mulla on ollut jo jonkin aikaa olo, että kaikki ei ole vauvalla kunnossa. Tämä olotila ei ole perustunut mihinkään tiettyyn asiaan, se on vaan ollut sellainen kummallinen vaisto. Äidinvaisto?
Viime yönä heräsin menkkakipuihin klo 04. Huomasin hiukan tummanpunaista vuotoa. Kivut yltyivät lopulta kivuliaiksi, tiheiksi supistuksiksi. Ihan sellaisia samanlaisia, mitä aiemmissa synnytyksissä on ollut. Supistelua kesti 05-08:40.
Aluksi otin 1g Panadolin. Ei tehoa. Sattui silti. Uskoin siinä vaiheessa keskenmenon olevan kyseessä, joten uskalsin ottaa myös 600mg Buranaa. Kivut jatkui. Ihan kuin synnyttämässä olisi ollut, paitsi mitään ei syntynyt. Vain pientä verenvuotoa. Kivut loppuivat kuin seinään 08:40.
 |
| Kuva: Pixabay.com |
Sain lääkäriajan tälle iltapäivälle. Ensimmäiseksi lääkäri totesi kohdunsuun olevan kunnossa, supistelut eivät tehneet sille kivuista huolimatta mitään. Tässä vaiheessa toivoin vielä ihmettä. Sitä, että kaikki olisikin hyvin. Ultrassa löytyi rv7 vastaava sikiö ilman sykettä. Tänään piti olla 10+6.
Olen kantanut kuukauden kuollutta sikiötä sisälläni.
Huomenna minulle pitäisi tulla soitto gynenpolilta, josta mun on sitten määrä hakea lääkkeet kotiin tyhjennystä varten. Mä en osaa vielä oikein edes surra tapahtunutta, kun mua hirvittää se tuleva. Kestänkö ne kivut? Tuleeko ihan hullut vuodot? Joudunko sairaalaan? Riittääkö lääkkeet, vai joudunko lopulta vielä kaavintaan? Netti on täynnä toinen toistaan kamalampia kertomuksia. Mikä mulla oikein on edessä?
Mulla on ihan järkyttävä huoli siitä, että mä en olekaan viikon päästä, jouluna, mun lasteni kanssa. Että mä joudun silloin jonkun komplikaation vuoksi sairaalaan, enkä saa olla mun rakkaideni kanssa.
Voisiko tämä kaikki hoitua vain mahdollisimman nopeasti, kivuttomasti, ja ilman komplikaatioita?
Ei kommentteja