Elämäni ensimmäinen täytekakku

Olen monesti miettinyt, että mitä pitäisi ajatella, kun tällaisella naisihmisellä on ikää mittarissa jo 27 vuotta, eikä ole elämänsä aikana tehnyt yhtäkään täytekakkua. Eikö täytekakun tekeminen ole kuitenkin eräänlainen naiseuden osoitus? Kuitenkin monesti miettiessäni, että mitä haluaisin harrastaa, mistä haluaisin saada pientä lisätienestiä, tai mitä voisin tehdä jopa työkseni, olen päätynyt yhtenä vaihtoehtona täytekakkuihin. Olen törmännyt mitä kauneimpiin täytekakkuihin eri tilaisuuksissa ja internetissä, ja olen ajatellut, että olispa hienoa osata tehdä jotain noin kaunista!

On ehkä vähän huvittavaa ajatella tekevänsä elantonsa tai ylipäätään tienaavansa edes taskurahaa jostain sellaisesta, mitä ei ole ikinä kertaakaan tehnyt. Tai no, sitä kutsutaan varmaan haaveiluksi ja haaveilu kuuluu osaksi elämään, mutta silti optimistisuuteni omien taitojeni suhteen kakuntekijänä huvittaa.

Päätin kuitenkin nyt muuttaa oman elämäni leipomustilastoja, ja tein sen päätöksen, että minun kuopukseni 1v synttäreillä on tarjolla minun tekemää täytekakkua. Eikä mitä tahansa täytekakkua, vaan maidotonta ja munatonta täytekakkua, jotta myös minun allerginen esikoiseni saisi sitä syödä. Esikoiseni sietää jo hieman kananmunaa, joten kananmunattomuus ei olisi pakollinen juttu, mutta mä jotenkin haluaisin osoittaa muille, että ilman kananmunaakin voi leipoa. En ole kuitenkaan niin uhkarohkea, että olisin tuon aivan elämäni ensimmäisen kakun ajatellut onnistuvan niin hyvin, että valmistaisin sen suoraan synttärijuhliin tarjolle. Ei, vaan minun pitää ensin tehdä koevedoskakku!

- Kakun suunnittelu - 

Vierähti tunti jos toinenkin, kun googlettelin maidottomia ja kananmunattomia täytekakkureseptejä. Löysin lupaavalta vaikuttavan ohjeen levykakkupohjalle, ja nappasin sen talteen. Kananmuna oli korvattu ohjeessa omenasoseella ja vichyllä, ja rasvana pohjassa käytettiin rypsiöljyä. Ohje vaikutti helpolta ja pohja hyvältä.

Mutta entä täytteet? Mistä täytteistä minä pidän, ja mitkä täytteet sopii esikoisen allergioihin? Oma äitini tekee melkein aina kakun, jonka yhdessä välissä on persikkaraastetta ja kermavaahtoa, ja toisessa välissä vadelmaa. Se on ihan toimiva kombo ja varsinkin tuosta persikasta tykkään, mutta halusin jotain ihan omaa. Tein sen virheen, että menin kysymään miehen mielipidettä. Hän ei pidä kakuista "joiden täyte on ihan mössöä". Tämä lause kun saatiin hieman tarkennettua, kävi ilmi, että hän ei pidä täytekakusta, jonka sisällä on mitään hilloa, banaania, persikkaraastetta, mitään raastetta, mitään mössörahkaa, mitään ylimakeeta. Hän haluaisi rakennetta ja paloja. Keskustelun edetessä muistettiin molemmat, että hän ei kyllä ylipäätään pidä täytekakuista.
Note to self: älä kysy näkemyksiä kakkuasioissa ihmiseltä, joka ei kakuista pidä.

Miehen kakkuvuodatuksesta inspiroituneena mietin myös sitä, mistä täytteistä itse en pidä. En pidä liian maikeista hilloista enkä mössääntyneestä banaanista, joten ne otetaan ainakin pois pelistä.

Päädyin lopulta siihen, että haluan kakun yhteen väliin mansikkamoussen ja toiseen väliin valkosuklaamoussen. Hyvältä vaikuttavat mousseohjeet löytyi suhteellisen helposti. Tästä pikkukylästä ei löydy maidotonta valkosuklaata, joten jouduin tilaamaan Ruohonjuuresta pari levyä iChocin valkosuklaata testikakkua varten.

- Kakun toteutus - 

Halusin päästä tekemään kakkupohjaa rauhassa ilman, että lapset ovat jaloissa. Tätä ajankohtaa odotin varmaan kuukauden päivät, mutta sitä ei ikinä tullut. Aina tuli muita menoja, pakollisia arkitöitä, miehen extrahommia ja niin edelleen. Lopulta päätin, että kun laitan kuopuksen päiväunille, pistän esikoiselle Risto Räppääjä -elokuvan pyörimään, ja aloitan kakkukokeilun. Kun ei sopivaa tilaisuutta täyteen leipomisrauhaan tullut, oli tehtävä olosuhteista edes jotain siihen suuntaan.

No eipä se elokuva niin sitten esikoista kiinnostanutkaan. Hyvin nopeasti viereeni saapui utelias 2,5 vuotias tyttäreni ihmettelemään mitä oikein puuhaan. Mitä tämä on? Mikä tuo on? Aada kaataa. Miksi ei? Aada haluu kaataa. Äiti mitä tuo jauho on? Aada lainaa. Miksi vehnäjauhoja? Miksi sokeri? Mikä tuo on? Ja niin ajatukseni herpaantui koko ajan ihan kaikkeen muuhun. Jouduin vähän väliä kieltämään, estämään, vahtimaan, selittämään.

Yksi ympäriinsä jauhoitettu ja sotkettu keittiö myöhemmin, sain kakun vihdoin uuniin. Ihmettelin hieman taikinan löysää olemusta, kun se valui uuninpellille kaadettaessa aika holtittomasti. Ehkä sen kuuluu olla sellainen, katsoinhan mä reseptiä noin 87 kertaa taikinaa tehdessäni. Kävin vielä vilkaisemassa ohjetta, ja VOI VITTU! Menin sitten laittamaan 6dl vichyä, kun ohjeessa oli 3dl! Pienen kiukkupärräämisen jälkeen vähän jo nauratti. Se versio lensi suoraan roskiin. Olisin tehnyt heti uuden, mutta meiltä loppui sokeri. Ja vehnäjauhot. Ja kärsivällisyys. Ei sitten saatu harjoitusversiota tänäänkään.

Lopulta se seuraavakin pohja valmistui, ihan oikeilla määrillä. Se maistui vieläpä hyvälle! Ehdin kuitenkin tekemään täytteet vasta seuraavana päivänä, ja silloin pohja ei maistunutkaan enää jääkaapissa vuorokauden oleskelun jälkeen niin hyvälle. Valmistin ensin mansikkamoussen, ja laitoin sen jääkaappiin odottamaan. Sitten vuorossa oli valkosuklaamousse, ja sekin jääkaappiin. Noniin, muista se kostutus, ajattelin. Eka kakkulevy kostutettu, aika laittaa mansikkamousse päälle. Huikkasin miehelle, et mitenköhän tän mansikkamoussen kuuluisi pysyä tässä kun seuraava kerros nostetaan päälle, sillä se oli niin löysää. Niin... En sitten hoksannut sitä, että käyttämässäni mansikkamoussereseptissä moussea ei hyydytetty jääkaapissa, sillä se täytettiin kakkuvuokaan kakun sisälle, jolloin se ei pääse sieltä pursuamaan pois. Mulla oli levykakkupohja, joka kasataan vaan alustan päälle, joten.... Kyllä, 80% moussesta pursui pois.

Valkosuklaamousse oli taas hetkessä hyytynyt jääkaapissa niin, että se oli tosi jämäkkää. Jouduin jonkin verran painamalla levittää sitä toisen kerroksen päälle, jolloin ekasta välistä pursui entistä enemmän mansikkamoussea pois. Katsoin kakkuani, ja en tiennyt mitä pitäisi ajatella! Viimeistellessäni valkosuklaakerrosta, meinasi koko kakkukerros valahtaa pois ensimmäisen kerroksen päältä. Nappasin kerroksesta kiinni, jolloin sormeni menivät sen läpi, ja nostin sen takaisin paikoilleen. Tässä vaiheessa mulle tuli sellainen JUOKSE JA PAKENE -moodi päälle, ja lätkäisin vauhdilla ylimmän kerroksen kakkuni päälle. Koska mansikkamoussea oli jo ympäri kakkua, päätin kuorruttaa sillä koko kakun.

Jes, kakku on lähestulkoon ehjänä, jotenkuten valmiina, äkkiä jääkaappiin! Arvatkaa, muistinko tossa pakenemismoodissani kostuttaa myös ylimmän kerroksen? No en muistanut!
-Mitä jos se sortuu nyt tuolla jääkaapissa, tiedusteli mieheni varovasti. Niinpä..

- Lopputulos - 

Seuraavana päivänä moussen jähmetyttyä uskaltauduimme maistamaan. Okei, yllättävän hyvää! Mansikkamousse oli kakun onnistunein osa, valkosuklaamousse puolestaan epäonnistunein. En huomannut ikuistaa tuota elämäni ensimmäistä täytekakkua ennen kuin olimme leikanneet palat, mutta tältä se näytti leikattuna, vaatimattomasti leikkuulaudan päälle tehtynä.

Kakkulevy ei myöskään ollut tasainen, vaan keskikohdasta paksumpi ja reunasta ohuempi.

Mansikkamousse toimi myös kakun päällä, varsinkin kun sitä ei juuri tuonne väliin jäänyt.

Aika homma! No, nyt olen sentään 27 vuotias nainen, joka on tehnyt täytekakun edes kerran elämässään. En suinkaan antanut itseni lannistua tästä opettavaisesta kakkuhetkestä, vaan mulla on mielessä jo seuraava kakkukokeilu. Nimittäin mä ihan oikeasti haluaisin tarjota ihan itse tekemääni kakkua tulevilla synttäreillä!