Tein kaksi koevedoskakkua. Ensimmäinen oli munaton levypohjakakku, joka meni ihan reisille. Toinen oli sitten vain maidoton kakku, joka meni vähän sinne päin. Syntymäpäiväkakku tulisi siis olemaan elämäni kolmas itsetehty täytekakku.
Kakku onnistui todella hyvin! Tokasta koevedoskakusta viisastuneena, tämä kakku ei lässähtänyt keskeltä, se ei jäänyt osittain liian kuivaksi, eikä pursotusvaahdostakaan tullut liian löysää. Ja siitä tuli aika kauniskin!
Olen niiiiin iloinen, että vihdoin tein sen mistä olin pitkään haaveillut. Vaikka kyseessä onkin niin yksinkertainen ja tavallaan pieni asia kuin täytekakku, niin aina tämän hektisen arjen keskellä on löytynyt syitä miksi minä en nyt voi/ehdi/jaksa/kykene opetella leipomaan kakkua, vaikka oikeasti sen taidon haluaisin opetella. Tämä onkin taas aivan loistava muistutus itselle siitä, että joskus on syytä luopua niistä tekosyistä ja laittaa toimeksi. Mä olen ylpeä lopputuloksesta! Makukin oli todella hyvä. Nyt mä tiedän, että myös mun esikoinen tulee saamaan tulevina syntymäpäivinään äitinsä leipoman kakun!
Ei kommentteja