Mun vauvani on pian jo kolme vuotta!

Siitä on pian kolme vuotta, kun sain esikoiseni syliini. Miten ihmeessä se on mahdollista? Muistan sen hetken vielä niin selvästi. Muistan miten pieni hento ihminen annettiin minun syliini, vastasyntyneenä, pitkän synnytyksen päätteeksi. Muistan miltä hän näytti hoitoalustan päällä vaipanvaihdossa, miten hän nukahti hentoisena syliini, miten vaikea häntä oli pukea, miten viaton ja pienen pieni hän oli. Ja siitä kaikesta on kolme vuotta, en voi ymmärtää! Juhlimme jo lauantaina, sunnuntaina, maanantaina, ja tänään..

Tänä vuonna me juhlimme useassa osassa. Lauantaina aamupäivällä miehen suvun kesken ja illalla mun suvun kesken. Sunnuntaina kävimme mun isovanhemmilla kakun kera, sillä he eivät huonon kuntonsa takia päässeet meille juhlimaan. Sunnuntai-illalla tarjottiin naapuriperheelle synttärikahvit. Maanantaina illalla miehen isä vaimoineen kävi, sillä he eivät päässeet viikonloppuna. Tänään jatkettiin pienimuotoisesti juhlimista kun treffattiin Aadan kaveria. Tulevana viikonloppuna tulee vielä Aadan kummit käymään, ja sitten ollaan saatu juhlat juhlittua. Pientä kisaväsymystä tässä jo onkin ilmassa, kun koko ajan saa siivota, leipoa, siivota, tiskata, ja vähän vielä siivota.

Syntymäpäiväkakku #1

Syntymäpäiväkakku #2

Aada on nyt kolmevuotiaana kunnon Pikku Myy. Oma tahto on kova, ja vauhti on vielä kovempi. Uhmaikä on ilahduttanut meitä jo pitkään, ja temperamenttinsa puolesta ei kyllä muutenkaan päästä helpoimmalla. Aada on iloinen, energinen ja seikkailunhaluinen rohkea tyttö, joka haluaisi tutustua kaikkiin uusiin ihmisiin. Nyt uhmaiän keskellä tosin monesti kaikki on pahaa, kaverit on tyhmiä, isi haisee pahalle ja ikinä ei ole ollut kiva päivä :D Lempisana on tällä hetkellä "miksi" ja hyvänä kakkosena tulee lause "missä XXX asuu". Aadan elämä mullistui reilu vuosi sitten kun hänestä tuli isosisko, ja hän on kasvanut isosiskon rooliin todella mallikkaasti!

Tämän kaiken synttärihässäkän keskellä oon vähän kriiseillyt tulevasta. Aada kaipaa todella paljon virikkeitä ja aktiviteettiä. Mä taas olen aika väsynyt tästä kolmen vuoden valvomisesta ja jatkuvasta oireilusta. Tälläkin hetkellä Eevi valvoo allergioitaan ja heräilee miljoona kertaa yössä, eikä helpotusta ole näkyvissä. En jaksa joka päivä järjestää niin paljon ohjelmaa kuin Aadalle olisi hyväksi. Todella pitkän pohdiskelun päätteeksi päädyimme hakemaan Aadalle osa-aikaista päivähoitopaikkaa. Tästä asiasta mulla riittääkin niin paljon ajatuksia, että toivottavasti ehdin kirjoittaa siitä enemmän.