Kolme vuotta allergioita - missä mennään?

Aadan synnyttyä sain nauttia todella helposta vauva-arjesta kolme kuukautta. Tottakai siihen mahtui pientä henkistä kriisiä, kun piti hetkessä kasvaa äidiksi ja olla vastuussa jostain niin kauniista ja arvokkaasta, mutta olosuhteiltaan meillä oli kaikki täydellisesti! Aada nukkui jo parin viikon ikäisestä jopa 9 tuntia putkeen heräämättä edes syömään. Hän oli tyytyväinen, eikä juuri itkeskellyt. Hän oli todella helppo vauva! Mun äiti monesti nauroikin, että "te pääsette ihan liian helpolla". Eipä tiennyt hän, eikä kukaan muukaan, että arkemme tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppoa.

Meille puhkesi allergiat.

Kun Aada oli 3kk vanha, alkoi yks kaks tiheät heräilyt. Sitten lisääntyi itkuisuus. Enää ei viihdytty oikein missään, parhaiten sylissä. Ennen niin tyytyväinen vauva oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Myöhemmin alkoi vaippaiho punoittamaan, ja välillä tuli myös ihottumaa.

Kaikki valkeni mulle korvikkeen avulla. 5kk iässä annoin Aadalle maissivelliä. Hän kieltäytyi siitä, mutta ympäri naamaa lehahti punaisia länttejä. Ajattelin syylliseksi maissia, sillä pikkuvauvana meillä oli välillä annettu korviketta, joten en osannut epäillä maitoa syylliseksi. Sitten eräänä päivänä koitimme antaa hänelle korviketta, ja hän kieltäytyi siitä. Koitimme uudestaan ja vielä uudestaan, mutta Aada alkoi itkeä pää punaisena ja sylki kaikki maidot pois suusta. Seuraavassa hetkessä huomasin, että Aadan naama oli täynnä nokkosrokkoa. Hän itki valtoimenaan, eikä meinannut rauhoittua.

Nyt yhä 3 vuotiaana jos Aadan iholle osuu lehmänmaitoa, nousee siihen nokkosrokko. Jos vaikka joku on juonut maitokahvia, ja sitten antaa suukon Aadalle, siihen nousee nokkosrokko. Viimeksi kun kokeilimme joko maitotuotteet sopisi hänelle, ehti hän syödä joku 15 sekuntia raejuustoa, kunnes hän alkoi itkeä ja sylki kaiken pois, ja sanoi, että suuhun sattuu.

Maitoallergia siis selvisi 5kk iässä. Muut allergiat ymmärsin hyvin pian, sillä meillä vain valvottiin, heräiltiin, piereskeltiin ja kärsittiin palaneesta pyllystä.

Ja niin vain meillä osottauduttiin lopulta niin allergisiksi, että meillä oli 1 vuotiaana vain viisi ruoka-ainetta käytössä: kesäkurpitsa, peruna, possu, kaura ja omena.

Kokeilimme uusia ruokia jatkuvasti lyhyitä taukoja lukuunottamatta. Suurin osa öistä meillä itkettiin ja valvottiin enemmän tai vähemmän. Ulkopuolelta saatu paine laajentaa ruokavaliota oli suuri. Jälkeenpäin ajateltuna meidän olisi tehnyt hyvää pitää vaikka kuukauden yhtämittainen tauko kokeiluista, jotta olisimme saaneet levätä. En vaan sallinut sitä silloin ulkoisen paineen vuoksi, ja halusin tehdä kaikkeni, että meidän ruokavalio laajenisi ja sopivia ruokia löytyisi lisää. Olo oli kuin sotaa olisi käymässä.

2 vuotiaana tilanne oli jo aavistuksen parempi, sillä meillä oli 10 ruoka-ainetta käytössä: aiempien lisäksi mustikka, ruis, lohi, rypsiöljy, maa-artisokka.

Meillä valvottiin aikalailla 2 vuotiaaksi asti yöt. Nyt Aadan ollessa 3v, meillä valvotaan satunnaisesti yhä. Epäsopivia saatuaan Aada herää muutaman kerran itkemään ja välillä jää aamuyöllä valvomaan tunniksi tai pariksi. Tämä on kuitenkin täysin eri mittakaavassa mitä heräilyt ja valvomiset oli tuolloin kaksivuotiaaksi asti. Onneksi niin, koska Eevin yöt kuluttaa jo aikalailla. Valitettavasti meillä tosin käy usein niin, että silloin harvoin kun Eevillä on vähemmän huono yö kuin tavallisesti, niin sitten Aada valvottaa. Univelka alkaa olla jo aikamoista, huh!

Mutta nyt kun ikää on 3 vuotta.. Niin meille sopii vaikka ja mitä! ❤️

En olisi kyllä ikinä uskonut, että meille tulisi näin suuri harppaus eteenpäin! Vuosi sitten olin jo aikalailla luopunut toivosta, että tilanne helpottaisi. Meillä on yhä todella paljon allergioita, mutta tuo määrä joka meille sopii, on ihan uskomatonta kaiken tämän jälkeen. Olen niin kiitollinen tästä!

Enkä olisi vuosi sitten uskaltanut edes toivoa, että tänä vuonna mä saan tehtyä Aadalle ihan tavallisen täytekakun. Siis sellaisen, jossa on vehnää, kananmunia ja mansikoita! Mä kysyin Aadalta, että millaisen syntymäpäiväkakun hän tänä vuonna haluaisi. Vastaus oli "mansikakkua". Niin ihanaa, että mä sain sellaisen myös tehdä. Se kakku ei ollut meille mikään pelkkä syntymäpäiväkakku, vaan se oli meille symboli siitä, että me ollaan selätetty jo osa meidän haasteista. Siinä kakussa oli paljon toteutuneita toiveita ja helpotuksen tunteita.