Nappasin alkuviikosta Eevin pinnasängystä kiilatyynyn pois. En tiennytkään miten paljon tunteita se voisi kirvoittaa! Voi että, millainen meidän alkutaival olikaan?
Silloin kun Eevi syntyi, reilu vuosi sitten, huomasin heti, että hänen nenä on koko ajan tukossa. No, se lienee normaalia ihan vastasyntyneellä. Yöt vaan oli vaikeita, kun tukkoisuus selkeästi häiritsi Eeviä ja hengittämistä. Muutama päivä meillä sujui hyvin, kunnes minä sain antibioottikuurin Eevin ollessa 4vrk vanha. Siihen romuttui mun kaikki raskauden aikana tehdyt tarkat suunnitelmat siitä, että JOS minä saan antibioottikuurin imetysaikana, niin en tällä kerta altista vauvaa lääkkeelle imetyksen kautta, vaan pumppaan jo alussa maitoa pakkaseen, ja tarjoan sitä sitten kuurin ajan vauvalle. Tämä ei sitten onnistunut - ei tossa 4vrk sisällä synnytyksestä juuri ollut saatu täydennettyä maitovarastoja. Olin tästä todella surullinen, koska oon aika varma, että mun syömillä antibioottikuureilla oli/on iso osallisuus mun esikoisen allergioihin. Olisin todella halunnut säästää Eevin vastaavalta.
Sitten alkoi oireet. Monet äitikaverit ihmettelivät, että miten nämä vastasyntyneet nukkuvatkin melkein kellon ympäri. Muistan lukeneeni jopa 6h yhtämittaisista päiväunista. No mites meillä sitten? Eevin nukkui päivisin todella vähän. Ja kun Eevi nukkui, nukkui hän minuutin parin pätkissä. Hän nukkui pystyasennossa sitterissä, sillä makuulla pinniksessä tai vaunuissa ei toivoakaan. Hän havahtui parin minuutin välein hereille ja itki. Itki, kun ei pystynyt nukkumaan. Näistä parin minuutin pätkistä koostui puolen tunnin - maksimissaan tunnin jakso, ja sitten herättiin kokonaan. Muistan, miten istuin kaikki Eevin päiväunet hänen vieressään valmiina lohduttamaan ja valmiina keinuttamaan sitteriä, jotta uni jatkuisi edes vähän vielä. Muistan, miten askartelin ristiäiskutsujakin samalla, kun jalan kanssa heiluttelin sitteriä ja vähän väliä lohdutin itkevää pientä.
Monet päiväunet meillä nukuttiin myös pystyasennossa äidin sylissä. Myös kantoreppu oli tosi kätevä päikkäripaikka.
Hyvin nopeasti huomasin, että Eevi nieleskeli koko ajan. Kurkusta kuului monesti sellainen kurnuttava ääni. Eevi ei ikinä puklannut maitopuklua, vaan välillä jotain kirkasta tai hiutaleista nestettä, joka haisi ihan oksennukselle. Monet vaatteet meni päivässä vaihtoon, koska se oksennuksenhaju oli niin pistävää. Tätä oksennusta saattoi tulla parikin tuntia syömisestä. Makuuasennossa Eevi ei juuri viihtynyt, koska silloin näitä nousuja (=mahansisältöä suuhun) tuli enemmän.
Tunnistin tämän kaiken hyvin pian silent refluksiksi.
Ostin pinnasänkyyn ja meidän sänkyyn kiilatyynyn. Lisäksi pinniksen alle laitettiin Baby bed blocks -palikoita. Mitä pystymmässä, sen parempi. Valitettavasti Eevi ei silti pystynyt nukkumaan pinniksessä, sillä hän vääntelehti närästystä ja ilmavaivoja niin paljon, että oli hetkessä ihan poikittain sängyssä, eikä pääpuoli ollut enää ylempänä. Eevi nukkuikin hyvin pitkään mun vieressä pääpuoli kohotettuna. Eevi heräili öisin todella paljon, ja kärsi myös öisin nousuista. Mun kuulo oli todella terästetty öisin, sillä pelkäsin, että Eevi tukehtuu nousuihin. Aamuyöt meillä taas väännettiin vatsaa ilmavaivojen takia. Meillä nukuttiin siis öisin todella huonosti. Eeville toi eniten lohtua se kun pidin häntä kädestä kiinni, ja se on edelleen hänelle tosi tärkeää.
Jätin omasta ruokavaliostani pois mm. maidon, sillä monesti refluksin takana on joku ruoka-allergia. Meillä ei siitä kuitenkaan ollut refluksiin apua. Lisäksi koitimme Siliceaa, Kolicin Bifibabya ja maidonsakeuttajaa, joista ei ollut apua, vaan tuli jopa enemmän oiretta. Lääkärin määräyksellä koitimme myös kahta refluksilääkettä, joista jälkimmäinen sopi. Se olikin lopulta meillä käytössä puoli vuotta 2kk-8kk iässä.
Lääkityksen avulla meillä alettiin nukkua puolen tunnin päikkäreitä ilman jatkuvaa heräilyä, ja sylissä nukuttiin jopa pidempään. Meillä alettiin viihtyä lattialla. Nukuttiin myös vaakatasossa! Öiset nousut vähentyivät ja jäivät pois. Jäljelle jäi enää aamuöiset vatsanväänteet, mutta niistä me kärsitään edelleen 1v1kk iässä.
 |
| Näettekö tuon peittomytyn keskeltä pilkottavan pienen käden? Meillä alettiin nukkua päikkäreitä myös muutenkin kuin pystyasennossa! |
Vaikka lääkitys saatiin onnistuneesti purettua jo 8kk iässä pois, en ole uskaltanut poistaa sängystä kohopäätyä. En ole ikäänkuin uskaltanut täysin huokaista helpotuksesta, että refluksi olisi jo kokonaan poissa. Mulla on ollut ihan sellainen olo, että jos otan sen kiilatyynyn pois, niin annan refluksille luvan tulla uudestaan. Kuulostaa vähän hullulta, tiedän!
Mutta tällä viikolla päätin, että nyt se on aika ottaa pois. Ja mä tein sen! Eevi nukkuu vihdoin yönsä sängyssä, jossa ei ole kiilatyynyä. Refluksi on meille tällä hetkellä enää muisto vain. Eevi nukahtaa edelleen iltaisin pitäen mun kädestä kiinni, ja rauhoittuu yöllä kun saa koskea mun käteen. Siitä mä en vielä uskalla - enkä halua - luopua. ❤️
 |
| Hei hei Doomoon kiilatyyny! |
Ei kommentteja