 |
| Kuva: unsplash.com |
Monesti allergiattomatkin perheet miettivät monia seikkoja päiväkotia valitessa. Mikä pk on lähellä? Mikä osuu työmatkan varrelle? Missä on ihanat hoitajat? Missä on hyvät tilat tai pihat? Mikä teema olisi mieluisa - luonto, liikunta, musiikki? Mitä päiväkotia on kehuttu? Missä on sopivat aukioloajat?
Näitä asioita mekin pohdimme. Emme kuitenkaan voineet jättää ajatuksia vaan noihin kysymyksiin, vaan meidän tuli ajatella lisäksi allergianäkökulmasta asioita - ja oikeastaan eniten juuri niistä.
Missä lapseni ruuat tehdään? Tekeekö aamupalan tai välipalan joku eri henkilö kuin lounaan tekijä? Kuka?
Voinko luottaa ruuantekijöihin? Saanko tarvittaessa olla heihin suoraan yhteydessä? Tunnistaako päiväkodin hoitajat allergiaoireet? Onko muita allergisia? Miten allergioihin suhtaudutaan? Tuoko lapset hoitoon synttäriherkkuja? Mitä allergikko saa silloin? Mikä xylitolpastilli on käytössä, saako tuoda omaa? Miten ruokailutilanteet käytännössä tapahtuu? Pestäänkö kädet ruokailun jälkeen? Siivotaanko muruset? Vaihtuuko henkilökunta usein (saako sijaiset tiedon allergioista)? Miten leivontatilanteet hoidetaan, jos lapsi reagoi allergisesti jo ihokosketuksesta maitoon? Mitä sitten tapahtuu, jos ruuantoimittaja tuokin väärää ruokaa, tai jos allergisen oma ruoka puuttuu?
 |
| Tämän lapun kanssa lähdin tutustumaan eri päiväkoteihin |
Päiväkotia valitessa meillä merkittävimmiksi asioiksi muodostuivat mm. rakennuksen ikä ja sisäilman oletettu laatu, se että tuleeko myös välipalat samalta ruuantuottajalta vai tekeekö välipalat pk:n oma keittäjä tai lastenhoitaja, saanko halutessani yhteyden dieettikokkiin, ja minkä pk:n ruuissa tai ruokailutilanteissa havaitsin eniten riskejä ja minkä vähiten.
Yhdeltä päiväkodilta sain ruuantuottajan palveluesimiehen yhteystiedot, jotta pystyin olla heihin yhteydessä ja tunnustella yhteistyön sujumista. Tämä puhelu oli todella tärkeässä roolissa, ja tähän päiväkotiin lopulta päädyimmekin. Tämän parin kuukauden aikana yhteistyö on sujunut oikein hyvin molemmin puolin.
Olemme saaneet olla tyytyväisiä Aadalle tarjottuun ruokaan. Pari kertaa hän on oireillut jollekin syödylle - ilta on menty pitkin seiniä, oltu aggressiivisia, lyöty, syljetty, uhmattu potenssiin tuhat. Eli hyvin tyypillisiä oireita, kun Aada saa jotain epäsopivaa. Tämän jälkeiset yöt on olleet levottomia, Aada on heräillyt paljon ja itkeskellyt. Viimeistään sillä on voitu vetää ero siihen, että kyseessä olisi pelkästään lapsen rajua yliväsymystä hoitopäivästä. En usko, että keittiö on kämmännyt ruuissa tai Aada olisi syönyt kaverin lautaselta, vaan luulen, että meidän sallittujen ruoka-aineiden listassa on joku oikeasti sittenkin epäsopiva. Nyt meidän pitäisi löytää se.
Yksi upouusi päiväkoti oli myös meidän päiväkotivaihtoehdoissa - siellä olisi ollut uudet tilat, mahtavat pihat ja se olisi ollut todella lähellä meidän kotoa. Olisin päässyt sinne vaivatta tuplarattailla, ja Aada olisi jaksanut kävellä matkat myös itse. Siellä olisi kuitenkin ollut suurimmat riskit vahinkoaltistuksille -tämä pk haki vielä rutiinejaan, sinne olisi tullut lounas kaupungin keittiöltä (joka kuulemani mukaan kämmäilee tasaisin väliajoin dieettiruuissa), mutta aamu- ja välipalat olisi ollut hoitajien tekemiä. Lastenhoitajilla ei välttämättä ole riittävästi allergiatietämystä mitä tulee ruuanlaittoon - osalla saattaa olla, mutta osalla taas ei lainkaan. Ruuanlaitto ei myöskään ollut kenenkään tietyn hoitajan vastuulla, vaan useamman. Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa, ajattelin. Tähän hommaan on ilmeisesti sittemmin valittu päiväkotiapulainen, hänen osaamisestaan en luonnollisestikaan tiedä.
Vahvana vaihtoehtona oli myös yksi lähellä oleva kunnallinen päiväkoti. Rakennus oli vanha, ja minun vieraillessani siellä, oli ilmanvaihto pois päältä. Ilma oli todella tunkkainen ja kamala. Sain kuulla, että miten eräät kattorakenteet oli vuotaneet, samassa rakennuksessa olevassa koulun kellarissa oli korjattu kosteusvauriota, ja muutenkin tilat oli hyvin laitosmaiset ja kuluneet. Vaikka kosteusvaurioiden sanottiin olevan asianmukaisesti korjatut, silti epäilytti. Näiden puolesta kiinnostukseni oli jo vähäistä. Täällä oli aivan ihana ja ammattitaitoinen keittäjä, jonka kanssa sain keskustella allergioista ja siitä, miten hän hoitaa lasten aamu- ja välipalat. Hänen osaamisestaan vakuutuin. Lounas kuitenkin tuonne tulee kaupungin keittiöltä, jonka olen kuullut kämmäilevän ja heidän kanssaan on kuulemma vaikea selvittää asioita. Tämän päiväkodin hylkäämispäätöksen viimeisteli kuitenkin johtajan lausahdus, kun keskustelimme siitä, että saako sinne lapset viedä synttäriherkkuja. Tänne päiväkotiin ei enää nykyisin saa viedä kotoa herkkuja, vaan synttäreitä juhlitaan eri tavoin. Minä kehuin tätä systeemiä ja sanoin, että se on allergisen lapsen osalta tosi kurjaa, että jos on vaikka kotona saanut syödä itselleen sopivia herkullisia muffinsseja, mutta päiväkodissa kaverin synttärimuffinssit jää paitsi, koska siinä on jotain allergiselle epäsopivaa. Allerginen tietää mistä herkusta jää paitsi, ja joutuu olemaan ilman, ja katsomaan vierestä, kun kaikki muut saavat herkutella ja fiilistellä niitä ihania synttärisyömisiä. Varsinkin tuollaiset lasten yhteiset herkut on pahoja. Johtaja vastasi minulle, että "mutta kyllähän allergisenkin lapsen pitää oppia siihen, ettei aina saa samaa kuin muut!".
Niin. Mun lapseni on saanut koko ikänsä tottua niin kotona, juhlissa kuin kyläillessäkin, että hän ei saa aina samaa kuin muut. Hän on saanut hyvin harvoin samaa kuin muut. Tämä lapsi syö nytkin päiväkodissaan 99% kerroista hänelle omissa annosrasioissa toimitettua "Aadan ruokaa", eikä suinkaan saa sitä samaa, mitä muut saavat yhteisestä astiasta tarjoiltuna. Tässä kohtaa - pohjustuksesta ja rajoittuneen ruokavaliomme valoittamisesta huolimatta - koin, että minua ei ymmärretty sitten yhtään.
Valitsemassamme päiväkodissa synttäriherkut on sallittuja. Se on kuitenkin ihan okei, sillä koen, että meitä ymmärretään muuten, ja ettei tuossa kuvaamassani tilanteessa lapsen harmitusta viitata kintaalla ja olla asenteella "kyllä sinun pitää tähän tottua!". Olemme vieneet päiväkodin pakastimeen Aadalle sopivia muffinsseja, jäätelöä ja mehujäätä. Niillä pärjää varmasti pitkälle, eikä Aadan tarvitse kokea olevansa täysin ulkopuolinen. Meidän päiväkodissa vierailee välillä "päiväkotimummot", jotka viimeksi halusivat tarjota lapsille pullaa ja mehua. Saimme tiedon tästäkin etukäteen, joten saimme tehdä kotona Aadalle mukaan omat maidottomat pullat ja pakata sopivan Raikastamon pillimehun matkaan.
Nyt parin kuukauden päiväkotielämän jälkeen voin ilokseni todeta, että valitsimme oikean päiväkodin :)
Ei kommentteja