Raskausviikko 7: Varhaisultra

Etovan olon takia eilen ei maistunut oikein mikään ruoka. Illalla iski himot päälle, ja oli pakko saada pitkästä aikaa karjalanpiirakoita munavoilla. Ne maistuikin sitten turhan hyvin ja niitä tuli vedettyä ähkyyn asti. Niin tyypillistä! Pinkeän mahan ja ällöttävän olon lisäksi vatsa täyttyi jännityksestä ja perhosista, kun mielessä alkoi pyöriä seuraavan päivän varhaisultra.

Aika varhaisultraan oli tänään klo 12:30. Tyypilliseen tapaani, jännitin heti aamusta asti. Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin? Mitä jos se on tuulimuna? Tai kohdunulkoinen? Tai sykettä ei löydy? Tai mitä jos kaikki onkin hyvin, mutta sikiöitä onkin kaksi? Ja on niitä kolmosiakin! Miten mä ikinä pärjäisin kaksosten kanssa, siis kahden pikkulapsen ja kahden vauvan kanssa? Ja niin ajatukset lähti laukkaamaan kauas tulevaisuuteen asti, ja kaikki mahdollinen huoletti.

Ultra-aika oli tietty myöhässä. Aina ne on myöhässä! Mikä siinäkin on? Jotain kohtalon järjestämää jännitysnäytelmää valmiiksi hermoheikoille äideille. Siis normaalisti mä ymmärrän kyllä myöhästyneet lääkäriajat, eikä ne yleensä kovin paljoa haittaa, mutta näitä ultria vaan jännittää niin paljon, että niiden myöhästyminen ottaa koville. Muistan vieläkin, miten mun esikoisen nt-ultra, joka oli ensimmäinen ultra siinä raskaudessa ja ylipäätään ensimmäinen ultra mulle ikinä, oli myöhässä jonkun tunnin verran. Siis tunnin! Se oli pisin tunti ikinä. Saman raskauden rakenneultra oli vajaa 2 tuntia myöhässä. Tänään selvisin onneksi vain vartin ylimääräisellä odottelulla.

Piina jatkui vielä lääkärin huoneessakin. Se odotus on niin kuumottavaa. Ensin jutustelua tilanteesta, sitten vaatteet pois ja tutkimuspöydälle makaamaan. Sisätutkimukset, kohdun tunnustelut. Vain yksi ultralaitteen näyttö, täysin käännettynä lääkäriä kohti. Ultraus alkaa. Hiljaisuus. Lääkäri ultraa. Hiljaisuus. Ei se sano mitään. Ilme ei kerro mitään. Parempi tuijotella vaan kattoa ja pistää kädet ristiin. Hiljaisuus. Ultralaite ei liiku mihinkään, ihan paikallaan. Hiljaisuus.

Joo, on täällä sikiö. 

Huh. Okei. Kaikki hyvin? Syke? Sijainti? Kerro kaikki!

Piinaavan hiljaisuuden jälkeen ultranäyttö käännettiin mua kohti ja sain itsekin nähdä tuon aivan pienen ihmisenalun. Sen sisällä tykytti sydämensyke ja mä olin sillä hetkellä taas täysin myyty.

Kuva: Pixabay / Ben_Kerckx

Raskausviikkoja on tällä hetkellä arviolta 6+2, nt-ultrassa kuulemma mahdollisesti sitten tarkentuu, kun näin pienestä on hankala saada ihan tarkkoja mittoja. Laskettu aika on alustavasti 9.7.2019. Se sopii varsin hyvin näiden aiempien kesänlapsien joukkoon!

Voi hyvin pieni, oli ihana nähdä sinut! ❤️

Ultran jälkeen kipaisin varaamassa ekan neuvolakäynnin ja sain kasan lappusia kotiin. Tästä tämä nyt lähtee rullaamaan, hyvin todennäköisesti mun viimeinen raskaus. Aion muistaa myös nauttia!