Havaintoja omasta hyvinvoinnista - mihin minä itseni unohdin?

Havahduin pari päivää sitten kylmään faktaan. Kun päivät kuluu hyvin pitkälti lasten hyvinvointia ajatellen ja sen hyväksi toimien, niiden ajatusten ja tekojen joukkoon ei ole mahtunut enää minä. Tämän pikkulapsiarjen ja allergiaelämän seurauksena olen vahingossa unohtanut itseni.

Vuodenvaihde ja sekavat ajatukset

Monille vuodenvaihde antaa syyn hetkeksi pysähtyä. Mikä kuluneessa vuodessa oli hyvää, mikä huonoa? Mitä toivon seuraavalta vuodelta? Mitä ehkä pelkään?

Äiti, mun mahaan sattuu

Ehkä yksi haastavimmista asioista tässä allergia-arjessa on se, kun koko ajan pitää olla tuntosarvet koholla ja tarkkailla, että onko nyt oireet päällä vai ei. Kovin pieni lapsi ei osaa vielä kertoa huonosta olostaan tai kivuista puhumalla, vaan vanhemman täytyy päätellä se käytöksestä ja muusta oirehdinnasta.

Ohje ruokapäiväkirjan pitämiseen puhelimella: Diaro-sovellus

Vuodenvaihteessa tulee täyteen kolme vuotta, kun olen lähes joka päivä täyttänyt ruoka- ja oirepäiväkirjaa. Jotta ruokapäiväkirjaa jaksaa täyttää, tulee systeemin olla mahdollisimman miellyttävä ja vaivaton. Tässä postauksessa kerron miten meillä homma toteutetaan.

Monta hoitotahoa, monta hoitolinjaa - mikä on se oikea?

Meillä on lasten allergioiden osalta hoitosuhteet useaan eri hoitotahoon. On julkinen lastenpoli, yksityinen allergialääkäri, funktionaaliseen lääketieteeseen perehtynyt lääkäri, ravitsemusterapeutti, osteopaatti sekä luonnollisestikin myös neuvola. Kuulostaa aika armeijalta. Mutta kuka edellämainituista on oikeassa, kun esitetyt mielipiteet ja ohjeistukset eroavat monissakin asioissa toisistaan?

Yön pimeät tunnit

Mä olen aina rakastanut nukkumista. Uskon, että jokaisella on se oma henkilökohtainen määrä, jonka keho ja aivot tarvitsee yössä unta. Omalla kohdallani uskon sen olevan 9-10h yössä. Pienemmistä määristä olen tuntenut itseni väsyneeksi niin töissä kuin koulussa. Viimeiset kolme vuotta tuo unimäärä on kuitenkin jäänyt kaukaiseksi haaveeksi. Todella, todella kaukaiseksi.

Tyhjä hyllypaikka - allergiaperheen painajainen

Mä olen viime aikoina turhautunut suuresti kaupan tyhjiin hyllypaikkoihin. Okei, se on aina ollut ärsyttävää muuttaa suunnitelmiaan ruuanlaitosta. Joskus esimerkiksi olen haaveillut monta päivää vaikka uunilohesta, ja sitten kun olen ollut aikeissa sitä valmistaa, kaupan kalahylly on ammottanut tyhjyyttään - vitsi, että on ärsyttänyt. Se tunne ei kuitenkaan ole ollut mitään verrattuna siihen turhautuneeseen olotilaan, mitä tyhjä hyllypaikka nykyään mussa aiheuttaa nimenomaan allergiaperheen näkökulmasta. Mitä helvettiä sitten pitää tehdä, kun kaupasta ei saa ruokaa, joka sopii mun lapselle?

Nukuin yöllä surkeat päiväunet

Viime yö oli taas yksi niistä paskoista öistä, kun koin läpi koko negatiivisten tunteiden skaalan
Väsytti, vitutti, ärsytti, kiukutti, harmitti, säälitti, itketti, turhautti, koin kateutta ja katkeruutta.

Syyskuu ja paluu arkeen

Voi vitsi mikä kesä. Niin upeat ilmat toukokuusta (tai jopa huhtikuusta) lähtien! En olisi kyllä vieläkään ollut valmis luopumaan kesästä, sillä mä oon vaan niin kesäihminen. Kaikki on kaunista ja vihreetä, ei tarvitse pukea uloslähteissä, flunssia liikkuu paljon vähemmän, ihmiset lomailee, on valosaa, energiaa on ihan eri tavalla. Ihan jo ajatus vaikka koivusta, jonka kirkkaan vihreät lehdet humisee kevyessä kesätuulessa - ah, mä pakahdun, niin kaunista ja ihanaa! Vaan kai se pitää nyt hyväksyä - nyt on syyskuu.

Kolme vuotta allergioita - missä mennään?

Aadan synnyttyä sain nauttia todella helposta vauva-arjesta kolme kuukautta. Tottakai siihen mahtui pientä henkistä kriisiä, kun piti hetkessä kasvaa äidiksi ja olla vastuussa jostain niin kauniista ja arvokkaasta, mutta olosuhteiltaan meillä oli kaikki täydellisesti! Aada nukkui jo parin viikon ikäisestä jopa 9 tuntia putkeen heräämättä edes syömään. Hän oli tyytyväinen, eikä juuri itkeskellyt. Hän oli todella helppo vauva! Mun äiti monesti nauroikin, että "te pääsette ihan liian helpolla". Eipä tiennyt hän, eikä kukaan muukaan, että arkemme tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppoa.

Meille puhkesi allergiat.

Voihan pakastin minkä teit!

Monet tavarat omassa arjessa muuttuu helposti itsestäänselviksi asioiksi. Niitä ei aina muista arvostaa ehkä niin paljon kuin pitäisi. Kunnes saa muistutuksen..