Tänään olin menossa ostamaan Eeville Pirkan Luomu päärynäpusseja. Se on ainoa päärynäsose, joka meillä on todettu sopivaksi. Ollaan kokeiltu Bonnen päärynät, Piltin päärynät, ne ja nämä ja nuo päärynät. Tuo Pirkka on ainoa, jolle Eevi ei oireile. Olemme siis sen armoilla. Se on lisäksi ainoa hedelmä, joka Eevillä on ruokavaliossa. Se on yksi niistä Eevin viidestä sopivasta ruoka-aineesta.
Kuvassa on yksi tyhjä hyllypaikka. Näin jo kaukaa, että sitä meidän päärynää ei ole. Epätoivoisena menin kurkkimaan muiden laatikoiden taakse, mutta ei, sitä ei ollut. Eikä ollut varastossakaan, kysyin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä viimeinen. Silloin kun meillä syötiin vielä tuota Pirkan Mangososetta, se oli monesti tyhjillään. Silloin, kun Aadalle sopi tuo Pirkan omena-mustikka yhden toisen omenasoseen lisäksi, muistan senkin olleen usein loppu.
Varmuusvarasto. Se on tuttu jo mun liiketoiminnan logistiikan opinnoista. Kaapeissa pitää olla puskuria siltä varalta, että jotain tuotetta ei syystä x ja y nyt saa. Ja niin meillä onkin! Mutta mikä on sopiva puskuri? Mulla on nyt kaapissa 5 pussia päärynää, ei siis vielä hätää. Meillä menee niitä pusseja 3 kpl päivässä. Tänään on mennyt kaksi, menee vielä yksi. Tämän päivän jälkeen meillä on siis 4 kpl jäljellä. Huomisen jälkeen 1 kpl. Pärjäämme siis keskiviikkoaamuun.
Ärsyynnyin tohon päärynäkeissiin. Päärynäpussit on olleet niin monta kertaa loppu, etten edes muista. Puhutaan kymmenistä kerroista. Otin yhteyttä kauppiaaseen, ja tilasin sieltä nyt suoraan minulle 40kpl päärynäpusseja. Saan ne keskiviikkona. Selviämme, jes. Tuolla määrällä pärjäämme sitten 13 päivää. Jes. Kuinka monen päivän päärynät mulla pitäisi olla kaapissa, että se kestäisi saatavuusongelmat? Kun ollaan näin kovasti yhden tuotteen armoilla, on se raja todella häilyvä. Ei ole kauaa aikaa, kun Pirkan päärynäpussit oli kokonaan pois markkinoilta saatavuusongelmien vuoksi. Useita kuukausia. Onneksi meillä ei silloin ollut vielä päärynä näin olennaisessa osassa ruokavaliota.
Eipä siinä. Kohti seuraavia hankintoja. Eeville on alkanut nyt sopia Ecolomega-kalaöljy, vuhuu! Se maustamaton versio, ei sitruunaa. Olen tilannut sitä erittäin mukavasta ja luotettavasta nettiapteekista, sinunapteekki.fi:stä. Olin aikeissa tilata sitä meillä lisää, sillä meillä on ainoastaan tuo yksi pullo ostettuna, kun emme olleet varmoja sopivuudesta. Nyt kun olen varma sen sopivuudesta, pullossa on jäljellä puolet, joka tarkoittaa meillä kymmenen päivän öljyjä. Yksi pullo riittää 20pv. No, sekin oli loppu. Tää on taas tätä - kun joku alkaa vääntää vastaan, se vääntää kunnolla. Sain kuitenkin tuolta apteekilta nopeasti vastauksen kysymykseeni ja tiedon, että maahantuojalle tulee sitä ehkä lisää 5.10. Tähän vielä ynnätään aika kun maahantuoja saa sen toimitettua apteekille, ja aika kun posti tuo sen minulle. Eli.. liian kauan.
Onnekseni löysin Googlella YHDEN toisenkin paikan, josta tuota maustamatonta versiota saa. Ruohonjuuri. Ruohonjuuri on myös ihan jees paikka, mutta näin semiusein heidän verkkokaupassaan asioivana, mua ärsyttää se, miten ikinä ei saa ilmaisia toimituskuluja. 4,90e on suuri raha pistää jokaiseen tilaukseen, jossa on lähtökohtaisesti jo aika arvokasta tavaraa. Näin vertailuna esimerkiksi tuo sinunapteekki.fi tarjoaa ilmaiset toimituskulut yli 89e tilauksille, ja tilaan lähes poikkeuksetta aina niin paljon, että säästän toimituskulut. No, nyt ei ole varaa valita, joten tilasin 3 pulloa Ecolomegaa. Pärjäämme sillä sitten kaksi kuukautta, jee.
Nyt joku varmasti ajattelee, että mitä väliä, jos lapsi ei saa pariin viikkoon tai kuukauteen jotain kalaöljyä. Varmaan useimmat lapset ei syö sitä ikinä ravintolisänä. No, sillä on sitä väliä, että se on Eeville toistaiseksi ainoa sopiva öljy/rasva. Rasvat on ihmiselle todella tärkeässä osassa, ja varsinkin kehittyvälle lapselle puhumattakaan suolistosta. Flt-lääkärin mukaan Eevin suolisto alkaa todennäköisesti parantumaan kun saamme hänelle kalaöljyn menemään, sillä se on superfoodia suolistolle ja sammuttaa kehon tulehdustiloja. Joten nyt kun olemme saaneet sen hänelle sopimaan, on todella tympeä ajatus, että se jäisi heti tauolle toimitusvaikeuksien takia. Suorastaan sietämätön ajatus.
Ja sit tää mun lemppari. Possunjauheliha. Oikeesti. Tämä asia ihmetyttää mua suuresti. Hyllyt notkuu nautaa: on sika-nautaa, nauta-sikaa, kunnon nautaa, nautanautaa, kevytnautaa, you name it nautaa. Foodie.fi:n mukaan meidän S-marketistamme löytyy 14kpl eri naudan jauhelihavariaatioita, ja sen lisäksi sitä saa aina palvelutiskistä. Mutta possunjauheliha, se yksi ainoa possunjauheliha. Se poistui jo aiemmin tänä vuonna valikoimista, ja pyytämällä saimme sen onneksi takaisin. Nyt se poistui taas. Minä en usko siihen, etteikö sille olisi kysyntää - hyllyssä on aina pitkällä päiväyksellä olevia, en ikinä ole nähnyt punalaputettuja pakkauksia, ja turhan usein se on silti tyhjänä koko hyllypaikka. En ole laskenut meidän perheen kulutusta tuolle jauhelihalle, mutta en varmasti hirveästi valehtele, jos sanon meillä menevän viikossa tuota jauhelihaa 5-10 pkt viikosta riippuen. Olen sattunut tuohon jauhelihatiskille parinkin eri asiakkaan kanssa, jotka ovat kummastelleet miksei sitä ole. En ymmärrä. Olen taas pyytänyt sen takaisin, ja sitä on luvattu koittaa järjestää, mutta tämä turhautuminen ja vaiva jonka joutuu näkemään.
 |
| Photo by Angele J from Pexels |
Tällä hetkellä saan hakea tuota possun jauhelihaa toisen kaupan lihatiskistä. Siitä kaupasta, josta tänään oli päärynäpussit loppu. Siitä kaupasta en kuitenkaan saa Eeville sopivaa mantelimaitoa, joten joudumme asioimaan sen takia myös S-marketissa. Puurojauheita en saa kummastakaan - niitä olen sitten aikanaan ostanut Ruohonjuuresta, kunnes kypsyin siihen että heilläkin oli useasti loppu, ja olen alkanut tilaamaan ne Saksasta.
Tämä kaupassakäynti ja ruokaostosten teko aiheuttaa toisinaan todella harmaita hiuksia ja vahvoja tunteita. Olemme niin tiettyjen tuotteiden armoilla, että mua ärsyttää ja ahdistaa samaan aikaan. On ollut tilanteita, että mun lapseni on ollut useita päiviä esimerkiksi ilman maitoa, koska sitä hänelle sopivaa maitoa ei olekaan yllättäen saanut, ja omat varastot ovat päivien myötä loppuneet. Onneksi meillä on pakastin, mutta monesti tuntuu, että niitä saisi olla vielä kolme lisää. Joskus tuntuu myös siltä, että tässä pitää suhtautua ruokaan samaan tyyliin kuin siinä Maailmanlopun odottajat -sarjassa, ja ostaa ruokatarpeita kuukausiksi eteenpäin omiin kaappeihin.
Tämän allergiaperheen ruokailu aiheuttaa tavallista suurempien ruokakustannuksien lisäksi monesti niin paljon ylimääräistä vaivaa, kaupasta toiseen juoksemista, sieltä täältä tilaamista, toimitusmaksuja, selvittelyjä, vaivaa. Ihan jo siinä olisi syy, miksi toivoisin, että saisimme Kelalta jonkinlaista tukea, puhumattakaan niistä miljoonasta muusta tavasta miten allergiat rasittaa meidän perheen arkea, hyvinvointia, taloutta. Vaan emme saa mitään tukea. Kelan allergia-asenteista on kirjoitettu mahtavat postaukset Lapsen tyhjä lautanen -blogissa sekä myös Vauhtihirmun elämää -blogissa, suosittelen lukemaan molemmat.
Ei kommentteja