Yön pimeät tunnit

Mä olen aina rakastanut nukkumista. Uskon, että jokaisella on se oma henkilökohtainen määrä, jonka keho ja aivot tarvitsee yössä unta. Omalla kohdallani uskon sen olevan 9-10h yössä. Pienemmistä määristä olen tuntenut itseni väsyneeksi niin töissä kuin koulussa. Viimeiset kolme vuotta tuo unimäärä on kuitenkin jäänyt kaukaiseksi haaveeksi. Todella, todella kaukaiseksi.

Kolme vuotta allergioita - missä mennään?

Aadan synnyttyä sain nauttia todella helposta vauva-arjesta kolme kuukautta. Tottakai siihen mahtui pientä henkistä kriisiä, kun piti hetkessä kasvaa äidiksi ja olla vastuussa jostain niin kauniista ja arvokkaasta, mutta olosuhteiltaan meillä oli kaikki täydellisesti! Aada nukkui jo parin viikon ikäisestä jopa 9 tuntia putkeen heräämättä edes syömään. Hän oli tyytyväinen, eikä juuri itkeskellyt. Hän oli todella helppo vauva! Mun äiti monesti nauroikin, että "te pääsette ihan liian helpolla". Eipä tiennyt hän, eikä kukaan muukaan, että arkemme tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppoa.

Meille puhkesi allergiat.

Hei hei, refluksi!

Nappasin alkuviikosta Eevin pinnasängystä kiilatyynyn pois. En tiennytkään miten paljon tunteita se voisi kirvoittaa! Voi että, millainen meidän alkutaival olikaan? 

1-veen ruokalista ja käynti allergialääkärillä

Kävimme edellispäivänä Eevin allergialääkärillä. Odotin käyntiä kuin kuuta nousevaa, sillä koin meidän olevan umpikujassa. Emme ole pitkään aikaan voineet kokeilla uusia ruokia, ja yömme on jo pitkään olleet yhtä vatsanvääntelyä ja valvomista. Viime aikoina Eevillä on ollut ruokavaliossaan 5-8 ruoka-ainetta.