Mä olen aina rakastanut nukkumista. Uskon, että jokaisella on se oma henkilökohtainen määrä, jonka keho ja aivot tarvitsee yössä unta. Omalla kohdallani uskon sen olevan 9-10h yössä. Pienemmistä määristä olen tuntenut itseni väsyneeksi niin töissä kuin koulussa. Viimeiset kolme vuotta tuo unimäärä on kuitenkin jäänyt kaukaiseksi haaveeksi. Todella, todella kaukaiseksi.
Tyhjä hyllypaikka - allergiaperheen painajainen
maanantai 24. syyskuuta 2018
Ei kommentteja
Mä olen viime aikoina turhautunut suuresti kaupan tyhjiin hyllypaikkoihin. Okei, se on aina ollut ärsyttävää muuttaa suunnitelmiaan ruuanlaitosta. Joskus esimerkiksi olen haaveillut monta päivää vaikka uunilohesta, ja sitten kun olen ollut aikeissa sitä valmistaa, kaupan kalahylly on ammottanut tyhjyyttään - vitsi, että on ärsyttänyt. Se tunne ei kuitenkaan ole ollut mitään verrattuna siihen turhautuneeseen olotilaan, mitä tyhjä hyllypaikka nykyään mussa aiheuttaa nimenomaan allergiaperheen näkökulmasta. Mitä helvettiä sitten pitää tehdä, kun kaupasta ei saa ruokaa, joka sopii mun lapselle?
Nukuin yöllä surkeat päiväunet
tiistai 11. syyskuuta 2018
Ei kommentteja
Viime yö oli taas yksi niistä paskoista öistä, kun koin läpi koko negatiivisten tunteiden skaalan
Väsytti, vitutti, ärsytti, kiukutti, harmitti, säälitti, itketti, turhautti, koin kateutta ja katkeruutta.
Väsytti, vitutti, ärsytti, kiukutti, harmitti, säälitti, itketti, turhautti, koin kateutta ja katkeruutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
