Vuodenvaihde ja sekavat ajatukset

Monille vuodenvaihde antaa syyn hetkeksi pysähtyä. Mikä kuluneessa vuodessa oli hyvää, mikä huonoa? Mitä toivon seuraavalta vuodelta? Mitä ehkä pelkään?

Tavallisesti minäkin pohdin edellämainittuja asioita. Tänä vuonna tuo kaikki kuitenkin jotenkin jäi kaiken muun jalkoihin. Tavallisesti pohdin asioita jo pitkin joulukuuta, mutta tänä vuonna raskaus ja keskenmeno vei kaiken huomion ja ajatukset.

Toissapäivänä, eli vuoden 2018 viimeisenä päivänä, mulla oli aamulla tosi hyvä fiilis. Kaiken sen arkisen puuhan keskellä välillä mietin noita kysymyksiä kuluneesta ja tulevasta vuodesta.

Sitten mä sain puhelun Kelalta, ja mielialani syöksyi alas. Joku todella leipiintynyt käsittelijä soitti mulle koskien lapsen sairaanhoitokorvaushakemusta, ja esitti asiansa jotenkin ylitsevuotavan koppavasti. Suuri osa päivästäni meni siihen, kun jouduin asian tiimoilta soittelemaan eri tahoille ja selvittelemään asioita. Ei tästä kuitenkaan tässä yhteydessä sen enempää, avaan asiaa jos kun vääntö asiasta jatkuu.

Onneksi ilta oli kuitenkin mukava ja vuosi vaihtui hyvillä fiiliksillä!

Päädyin lopulta pohtimaan vuotta 2018 vain pienen hetken. Vuoteen mahtui paljon kaikkea hyvää, ja ehdottomasti paras juttu oli meidän naimisiinmeno ja häät. Vastoinkäymisiäkin mahtui vuoteen jonkin verran, ja merkittävimpänä tuo joulukuinen keskenmeno. Suuria asioita mahtui yhteen vuoteen.

Vuodeksi 2019 mulla piti olla selvät sävelet. Äitiysloma alkaisi joskus toukokuun lopussa, jatkaisin sen seurauksena vielä kotiäitielämääni vuoden ja ehkä toisenkin. Saisin kolmannen lapsen, ja pääsisin elämään vielä kerran sitä ihmeellistä ja ihanaa vauvavuotta. Nämä suunnitelmat kuitenkin romuttuivat joulukuisessa keskenmenossa, ja nyt näihin asioihin liittyykin mun suurimmat epävarmuudet ja pelot tämän uuden alkaneen vuoden suhteen. Toteutuuko mun vauvahaaveet, ja milloin? Ja joudunko palaamaan vastentahtoisesti takaisin työelämään? Pystynkö jatkamaan enää kotona lasten kanssa, kestääkö meidän talous?

Mietin myös ensi vuodelle tavoitteita.

Aion tulevana vuonna olla enemmän läsnä. Se on jäänyt liian usein kaiken arjen ja väsymyksen jalkoihin. Ajatukset harhailee liikaa jossain epäolennaisessa. Aion iloita enemmän lapsistani, ja arvostaa myös niitä haastavia hetkiä. Aion kuitenkin antaa itseni myös turhautua ja tuntea negatiivisia asioita, yrittämättä aina peitellä niitä.

Aion yhä edelleen sisäistää syvemmin sitä ajatusta, että minä elän täällä itseäni ja perhettäni varten, eikä mun tehtäväni ole miellyttää ketään muuta oman itseni kustannuksella. Pyrin vähentämään sellaista tietynlaista suorittamista, ja keskittyä enemmän ihan vaan elämiseen ja olemiseen.

Haluan löytää ne asiat, jotka ovat mulle tässä elämässä tärkeitä ja olennaisia, ja panostaa niihin. Haluan pysyä erossa niistä asioista (ja ihmisistä), joista mulle tulee vain huono olla. Aion opetella olemaan terveesti itsekäs ja opetella sanomaan ei.

Haluan panostaa omaan hyvinvointiini!

Ja okei, aion mä myös aloittaa terveellisemmän elämän, laihtua muutaman kilon, ja.. Näitä perinteisiä juttuja.