Havaintoja omasta hyvinvoinnista - mihin minä itseni unohdin?

Havahduin pari päivää sitten kylmään faktaan. Kun päivät kuluu hyvin pitkälti lasten hyvinvointia ajatellen ja sen hyväksi toimien, niiden ajatusten ja tekojen joukkoon ei ole mahtunut enää minä. Tämän pikkulapsiarjen ja allergiaelämän seurauksena olen vahingossa unohtanut itseni.

Onhan niitä erinäisiä merkkejä ollut ilmassa. Pieniä irrallisia havaintoja. En oikein jaksa tehdä mitään, haluaisin vaan rötvätä. Hiuksia irtoaa. Iho on jotenkin samea. Olo on jatkuvasti väsynyt. En tule mistään ruuasta kylläiseksi, jatkuva nälkä. Kilot nousee kohisten. Energiaa ei ole mihinkään. Ärsyynnyn helposti.

Aika selvä homma, että äiti ei ole nyt ihan parhaimmassa iskussa.

Yksi huomioni herättävä tekijä oli mun kynnet. Katselin niitä tuossa yksi päivä, ja huomasin useammassa kynnessä olevan poikittaisia poimuja. Lisäksi sellaisia pieniä valkoisia pisteitä. Poikittaiset poimut ja valkoiset pisteet ovat satunnaisesti esiintyneet mun kynsissä ennenkin, mutta ei todellakaan näissä määrin.

Googlettamisen perusteella kyse on seleenin, sinkin ja/tai raudanpuutteesta.

Raudanpuutteen mahdollisuuteen havahduin jo keskenmenneessä raskaudessa. Raudanpuutteelle altistaa raskaus, imetys ja runsaat kuukautiset. Kaikkia edellämainittuja multa löytyykin - neljän vuoden sisään kaksi onnistunutta raskautta, kaksi pitkää imetystä, ja ainoastaan pari kuukautta sellaista aikaa, jolloin en ole ollut raskaana tai imettänyt. Runsaat menkat mulla on ollut aina, ja vuosikausia niitä on hoidettu e-pillereillä tai hormonikierukalla. Yritysaikana nuo ei luonnollisesti ole käytössä, joten silloin vaiva on jatkunut.

Olin edeltävän km-raskauden alussa todella väsynyt, sain rytmihäiriöitä, ja oli vain jatkuvasti vetämätön olo. Sain silloin pyytämällä neuvolasta lähetteen ferritiinin mittaukseen. Tulos oli joku 50. Ihan okei, ei huonoin mahdollinen, mutta saisi olla enemmänkin. Tulos ei tosin ole täysin luotettava, koska multa ei mitattu samalla tulehdusarvoja, ja mikäli ne ovat koholla, saattaa mittaus antaa virheellisen ferritiiniarvon.

En tiedä kuinka paljon tuo raskaus vielä jatkuessaan söi ferritiiniarvoja, ja minkä verran keskenmeno vuotoineen sitä pienensi. Päätin kuitenkin heti keskenmenodiagnoosin saatuani alkaa syömään rautalisää, jotta seuraavalle raskaudelle rautavarastoni olisivat paremmalla tasolla. Ja luonnollisesti myös siksikin, että itse voisin paremmin!

"Ferritiiniarvo kertoo rautavaraston tilanteesta, ja arvon olisi Tulenheimo-Silfvastin hyvä olla raskautta suunnittelevalla 50–60.
–Raskausaikana pelkästään istukan toimintaan ja sikiön kasvuun kuluu keskimäärin 60 yksikköä rautaa, Tulenheimo-Silfvast kertoo." 
(lähde: Kaksplus) 

Valitettavasti ferritiini nousee hitaasti. Lääkäri Tom Wideniuksen mukaan ferritiini nousee yleensä 15 yksikköä kolmessa kuukaudessa (ollen kuitenkin yksilöllistä). Kuulostaa todella hitaalta! Tom Wideniuksella on mielenkiintoinen artikkeli raudanpuutteesta, kiinnostuneet voivat lukea sen täältä.

Sinkin ja seleenin puute on mulla myös täysin mahdollisia. Koska olo on ollut tosi nuutunut, en ole jaksanut panostaa ruuanlaittoon ja monipuoliseen ruokailuun. Lisäksi edeltävän km-raskauden aikana mua alkoi ällöttää monet ruuat, ja suurinpiirtein pelkästään erilaiset roskaruuat maistuivat. Onko siis ihme, että olo on tällainen ja kehossa on puutostiloja? Ei todella.

Sinkkiä saan monivitamiinista ja lisäksi aloin ottaa sitä nyt kuurimuotoisesti myös erillisenä tablettina. Seleeniä varten aloitin parapähkinäkuurin - parapähkinässä on todella paljon seleeniä, ja lukemani mukaan jo pari parapähkinää päivässä riittää (eikä niitä montaa saa syödäkään!).

Pelkillä lisillä ei kuitenkaan pääse pitkälle. Nyt on korkea aika pyristellä ylös tästä väsyneestä olotilasta. Se edellyttää kiinnostumista jälleen syömisistäni - ja se kiinnostus onkin oikeastaan nyt herännyt. 
Seuraavaksi vuorossa on ruokavalion monipuolistaminen - enemmän ja monipuolisemmin kasviksia sekä hedelmiä, lisää hyviä rasvoja, enemmän erilaisia makunautintoja. Pähkinät ja siemenet unohtuu mulla monesti, joten niihinkin täytyy panostaa. 

Varasin myös ajan lääkärille. Haluan, että multa otetaan verikokeet ja katsotaan perusasioiden olevan kunnossa.

Viimeaikaisilla tapahtumilla on varmasti myös vaikutusta tähän olotilaan. Nämä kaikki oireet selittyvät varmasti myös henkisillä stressitekijöillä. Niiden vuoksi on entistäkin tärkeämpää panostaa fyysiseen hyvinvointiin ja terveyteen.

Muistattehan te muutkin äidit välillä pysähtyä tarkastelemaan myös omaa vointianne!