Olen monesti miettinyt, että mitä pitäisi ajatella, kun tällaisella naisihmisellä on ikää mittarissa jo 27 vuotta, eikä ole elämänsä aikana tehnyt yhtäkään täytekakkua. Eikö täytekakun tekeminen ole kuitenkin eräänlainen naiseuden osoitus? Kuitenkin monesti miettiessäni, että mitä haluaisin harrastaa, mistä haluaisin saada pientä lisätienestiä, tai mitä voisin tehdä jopa työkseni, olen päätynyt yhtenä vaihtoehtona täytekakkuihin. Olen törmännyt mitä kauneimpiin täytekakkuihin eri tilaisuuksissa ja internetissä, ja olen ajatellut, että olispa hienoa osata tehdä jotain noin kaunista!
On ehkä vähän huvittavaa ajatella tekevänsä elantonsa tai ylipäätään tienaavansa edes taskurahaa jostain sellaisesta, mitä ei ole ikinä kertaakaan tehnyt. Tai no, sitä kutsutaan varmaan haaveiluksi ja haaveilu kuuluu osaksi elämään, mutta silti optimistisuuteni omien taitojeni suhteen kakuntekijänä huvittaa.
Päätin kuitenkin nyt muuttaa oman elämäni leipomustilastoja, ja tein sen päätöksen, että minun kuopukseni 1v synttäreillä on tarjolla minun tekemää täytekakkua. Eikä mitä tahansa täytekakkua, vaan maidotonta ja munatonta täytekakkua, jotta myös minun allerginen esikoiseni saisi sitä syödä. Esikoiseni sietää jo hieman kananmunaa, joten kananmunattomuus ei olisi pakollinen juttu, mutta mä jotenkin haluaisin osoittaa muille, että ilman kananmunaakin voi leipoa. En ole kuitenkaan niin uhkarohkea, että olisin tuon aivan elämäni ensimmäisen kakun ajatellut onnistuvan niin hyvin, että valmistaisin sen suoraan synttärijuhliin tarjolle. Ei, vaan minun pitää ensin tehdä koevedoskakku!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
